Keltainen sessio: 10.00-10.40


Omahoidon tukemisen arviointi ja kehittäminen – pilottina tyypin 2 diabetes

Olli Seija, TtT, lehtori; Teeri Sari, TtT, yliopettaja; Kanerva Anne-Maria, TtT, lehtori

Omahoito (self-management) on asiakkaan tai potilaan itsensä toteuttamaa, ammattihenkilön kanssa yhdessä suunnittelemaa ja kulloiseenkin tilanteeseen parhaiten sopivaa näyttöön perustuvaa hoitoa. Omahoidon tukemiseen sisältyy potilaan omien hoitopäätösten hyväksyminen ja hoidosta sopiminen. Ammattihenkilö toimii valmentajana, joka suunnittelee yhdessä potilaan kanssa hänen elämäntilanteeseensa sopivan hoidon.

Omahoidon tukeminen on suunnitelmallista ja dokumentoitua. Hyvä ja tuloksekas omahoito edellyttää omasta terveydestä huolehtimista, hoidon osaamista ja päivittäisten hoitoratkaisujen tekemistä. Lisäksi se edellyttää sairauden hoidon toteuttamiseen tarvittavia välineitä ja lääkkeitä, riittävän määrän terveydenhuollon palveluja sekä omahoidon tukimateriaalia.

Omahoidon on todettu vaikuttavan myönteisesti potilaan sairastamiseen ja elämänlaatuun sekä vähentävän terveydenhuollon palvelutarvetta ja sairaalahoitoja. Omahoidon tukemisen arviointiin on kehitetty Australiassa (Malcolm 2003) kansainvälisessä käytössä oleva Partners in Health (PIH) -mittari. Mittarin avulla arvioidaan tietoa sairauden edellyttämästä hoidosta, omahoitoon sitoutumisesta, terveydentilan ja oireiden seurannan hallinnasta sekä terveydentilasta aiheutuvien muutosten ja sivuvaikutusten hallinnasta.

Mittari tullaan pilotoimaan yhteistyössä ENNE-verkostoon (European Network for Nursing in Higher Education) kuuluvien Hollannin, Unkarin, Kroatian ja Tsekin yliopistojen kanssa tyypin 2 diabetesta sairastavilla henkilöillä. Sairaanhoitajaopiskelijat keräävät aineiston opintoihinsa liittyen diabetesyhdistysten kautta syksyllä 2015. Tulosten avulla vertaillaan tyypin 2 diabetesta sairastavien omahoidon toteutumista eri maissa. PIH-mittarilla saatuja tuloksia hyödynnetään omahoidon vahvistamisessa kehittämällä omahoidon tukemisen menetelmiä ja terveysteknologiaa yhteistyössä terveydenhuollon organisaatioiden, yritysten ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Lisäksi tuloksia käytetään terveysalan koulutuksen sisältöjen ja opetusmenetelmien kehittämisessä.


Demonstroimalla ja pilotoimalla varmuutta teknologiakehittämiseen

Leino Mirka, FM, tutkija, opettaja; Laine Kari, TkT, yliopettaja; Valo Pauli, insinööri (AMK), projekti-insinööri; Kortelainen Joonas, insinööri (AMK), projekti-insinööri; Lehtinen Tommi, insinööri (AMK), projekti-insinööri

Satakunnan ammattikorkeakoulun automaation tutkimusryhmän toiminta perustuu suunnitelmalliseen automaatioteknologioiden soveltavaan tutkimukseen. Tutkimuksen panopisteitä ovat tuotteiden ja tuotannon laadunvarmistus sekä tuotannon tehostaminen. Automaation tutkimusryhmä on viimeisten reilun viiden vuoden ajan panostanut erityisesti automaatioteknologioiden demonstrointiin ja pilotointiin. Demonstroimalla ja pilotoimalla varmistetaan teknologiatiedon ja -osaamisen siirtyminen yrityksiin ja opiskelijoille mahdollisimman mieleenpainuvasti.

Teknologioita demonstroidaan monin tavoin. Yleisen tason demoja tehdään SAMKin laboratorio-olosuhteisiin. Niillä havainnollistetaan eri teknologioiden perusteita ja sitä, mitä teknologia vaatii ja miten se on hyödynnettävissä. Spesifisiä demonstraatioita taas tehdään esim. yritysten toiveiden mukaisesti ja niillä havainnollistetaan teknologian soveltumista määrätyn ongelman ratkaisuun. Demoja esitellään opiskelijoille päivittäisen opetustyön lomassa ja yrityksille erilaisissa seminaari- ja workshop-tilaisuuksissa sekä yrityskohtaisissa tapaamisissa.

Demonstraatiot konkretisoivat teknologian hyödyntämismahdollisuudet, mutta tuovat myös esiin teknologian hyödyntämisessä eteen tulevat haasteet tai sulkevat pois epäkelvot ratkaisut. Demonstraatioista on saatu erittäin hyvää palautetta sekä yrityksiltä että opiskelijoilta. Demonstraatioiden perusteella on tehty useita pilottisovelluksia, joilla määrättyä teknologiaa on pilotoitu tiettyyn teollisuuden kohteeseen. Pilottisovellukset tehdään pääsääntöisesti SAMKissa olemassa olevilla laitteilla ja tarvikkeilla. Näin yritys saa todenmukaista tietoa sovelluksen hyödyistä ja haasteista ilman, että heidän pitää vielä ostaa kalliita laitteita.

Teknologian sovellusmahdollisuuksia havainnollistavat demot ja pilotit antavat yrityksille merkittävää tietoa, jota yritykset voivat käyttää päätöksenteon tukena esimerkiksi investointi- tai kehittämissuunnitelmissa. Vastaavasti demonstraatiot auttavat opiskelijoita sisäistämään teknologian toimintaperiaatteita ja hyödyntämismahdollisuuksia. Pilotit taas tarjoavat opiskelijoille mahdollisuuden osallistua todellisten sovellusten kehittämistyöhön teollisuusympäristössä jo opiskeluaikana. Tässä esityksessä kuvataan demonstroinnin ja pilotoinnin periaatteita sekä esitellään toteutettuja demoja ja pilotteja.


Pajat ja kilpailut – hyvä mahdollisuus innovaatiopedagogiikkaan!

Kandelin Niko, TkL, yliopettaja; Lundell Teppo, VTM, lehtori

Tärkeä osa korkeakoulujen legitimiteetistä nojaa positiivisten aluevaikutusten aikaansaamiseen. Yhteiskunnan muutos edellyttää korkeakouluilta muutosta toimintatavoissaan. Innovaatiopedagogiikka sisältää oikein toteutettuna sellaisia elementtejä, joilla saadaan aikaan sekä aluevaikutuksia että positiivisia oppimiskokemuksia ja innostunutta ilmapiiriä. Parhaaseen lopputulokseen päästään, kun osaamisen tuottamisessa hyödynnetään opettajien sekä opiskelijoiden ja työelämän edustajien osaamista.

Suomalaisissa korkeakouluissa on käytössä useita erilaisia toimintamalleja, joissa opiskelijat, oppilaitoksen asiantuntijat ja työelämä tekevät yhteistyötä tuottaen samalla uutta osaamista. Kehitys ei tarkoita muutosta vain ”muutoksen” tähden, vaan jo olemassa olevien toimivien mallien tunnistamista ja soveltamista omaan tekemiseen. Toimintamallien menestyksen kannalta on tärkeää, että toteutus osataan suunnitella muuttuvan ympäristön mahdollisuudet huomioiden ja että tekeminen osataan viestiä selkeästi kaikille sidosryhmille.

Ideointi- tai luoviin menetelmiin liittyvää koulutusta on ollut jo pitkään tarjolla. Erilaisia kilpailuja järjestetään paljon ja toimeksiantajille tehtävät projektit ovat kuuluneet ammattikorkeakoulun arkeen alusta saakka. Kehityksen näkökulmasta tavoiteltavia asioita on kuitenkin vielä monia. Näistä tärkeimmät haasteet liittyvät monialaisuuteen, kansainvälisyyteen ja toiminnan tuotteistamiseen siten, että se voidaan viestiä helpommin kaikille mukaan toivottaville osapuolille. Samalla pedagogiikkaa pitää tuotteistaa niin, että se voi olla jatkuvaa ja yksittäisistä henkilöistä riippumatonta.

Näihin haasteisiin voidaan vastata esimerkiksi kolmen erilaisen toimintamallin, tai tuotteen, avulla. IdeaPaja on luovia menetelmiä soveltava työpaja, jossa tapauskohtaisesti erilaisista osallistujista koostuvassa työpajassa tunnistetaan ongelmia sekä tuotetaan ja jalostetaan uusia ideoita. IdeaDrill on kisana toteutettava tapahtuma, jossa opiskelijajoukkueet kilpailevat yrityksen tai yhteisön antaman ongelman tai toimeksiannon ratkaisuehdotuksilla – uusilla ideoilla. TuotekehitysPaja on alueen tarpeita koulutukseen yhdistävä toimintamalli, jossa monialaiset tiimit tuottavat uusia ratkaisuja (konsepti, prototyyppi, pienoismalli) eri toimeksiantajien tarjoamissa kehitysprojekteissa.


Kansainvälisen matkailun kehittäminen Satakunnassa

Berg Maaria, YTM, lehtori

Iltalehden verkkoartikkelissa 7.1.2015 ”Suomessa ja Ruotsissa tanssivat samat revontulet, mutta ruotsalaiset osaavat myydä ne paremmin”, Lomarengas Oy:n toimitusjohtaja Juha-Pekka Olkkola perää yrittäjien vastuuta Suomen matkailualalla. Artikkelin mukaan Suomi on pudonnut kansainvälisen matkailualan kasvuvauhdista, vaikka potentiaalia olisi luontomatkailun kansainväliseksi edelläkävijäksi. Suomen kansainvälisestä matkailumarkkinoinnista vastaavan Visit Finlandin markkinointiresurssit ovat rajalliset, joten yrittäjien tulisi tehdä yhteistyötä ja markkinoida itsenäisesti omaa alaa eikä tuudittautua pelkkään valtion apuun.

Kansainvälisellä matkailulla tarkoitetaan tässä ulkomailta Suomeen suuntautuvaa matkailua (incoming). Suomen matkailutase on ollut pitkään negatiivinen eli suomalaiset matkailevat enemmän ulkomaille kun ulkomaalaiset Suomeen. Tilanne ei ole uusi, mutta incoming-matkailun kasvuvauhdin hiipuminen on. Taloustilanne vaikuttaa ensimmäisenä matkailua koskeviin ostopäätöksiin. Se ei ole kuitenkaan ainoa selittävä tekijä.

Suomessa matkailuelinkeino lepää pitkälti PK-yritysten, erityisesti alle 10 henkeä työllistävien mikroyrittäjien varassa. Moni suomalainen matkailupalveluntarjoaja myy ns. perustuotetta omista lähtökohdistaan. Jotta tarjonta vastaisi kysyntää, kannattaisi ensin segmentoida, selvittää asiakkaan tarpeet, matkailualan trendit ja kilpailutilanne. Visit Finlandin eurooppalaisia matkailijoita käsitelleessä segmentointitutkimuksessa Suomen potentiaalisimmaksi kansainväliseksi matkailijakohderyhmäksi nimetään ”Modernit humanistit”, jotka ovat jo nähneet maailman metropolit.

Valittuaan matkakohteeksi Suomen he odottavat kielitaitoista palvelua ja ovat varautuneet maksamaan laadusta ja ainutlaatuisista elämyksistä. Suomen luontoon ja kulttuuriin perustuvat vetovoimatekijät eivät yksinään riitä matkailijalle. Vetovoimatekijät tulee tuotteistaa ja paketoida yhteistyössä muiden matkailutoimijoiden kanssa houkutteleviksi, kohteen imagoa korostaviksi palvelukokonaisuuksiksi. Matkailijalle tuote on koko matkailukohde, ei vain se mistä hän yksittäiselle palveluntarjoajalle maksaa.

SAMKin matkailun koulutusohjelmassa on aloitettu vuonna 2013 Satakunnan maaseutu- ja luontomatkailun kehittämistyö yhteistyössä alueellisten ja valtakunnallisten matkailutoimijoiden kanssa. Aiheeni käsittelee Satakunnan matkailupalvelujen ja luontoreittien kehittämistä kansainvälisestä näkökulmasta.


Lounaisrannikon meriteollisuus nousuun vesijärjestelmien kehitystyöllä

Ahonen Merja, FT, erikoistutkija; Keinänen-Toivola Minna, FT projektipäällikkö; Koivisto Heikki, merikapteeni, hankepäällikkö

Lounaisrannikko (Satakunta ja Varsinais-Suomi) on suomalaisen meriteollisuuden ja merellisen liiketoiminnan tärkein keskittymä. Teollisuudenala on erittäin kilpailtu maailmanlaajuisesti, joten kilpailijoista poikkeavat teknologiset ratkaisut ovat keskeinen tekijä yritysten menestykselle.

Laivoissa ja offshore-rakenteissa on useita eri vesijärjestelmiä erilaatuisine vesineen, esimerkiksi juomavesi ja prosessivesi. Vesijärjestelmissä on paljon erilaisia komponentteja ja laitteistoja, joiden kestävyyteen vesi vaikuttaa. Laivaan vesi otetaan joko satamasta tai valmistetaan merivedestä. Juomaveden ketjussa laivalle otettavasta vedestä käyttäjälle on monia vaiheita, jotka voivat vaarantaa juomaveden turvallisuuden. Riskejä aiheuttavat mm. satamassa tai merellä laivaan otettavan veden laatu, veden siirto laivaan, veden riittämätön käsittely laivalla, veden säilytys sekä huolto- ja ylläpitotyöt. Laivojen miehistölle ongelmia aiheuttavat mm. teknisen veden mikrobit, jotka aiheuttavat infektioita erityisesti haavaisella iholla. Nämä vedet tuotetaan yleisimmin evaporoimalla merivedestä.

Laivojen vesijärjestelmien ja sisätilojen suunnitteluun, rakentamiseen, asentamiseen ja operointiin asetetaan haasteita monelta taholta. Muuttuva lainsäädäntö sekä viranomaisten ja muiden tahojen antama ohjeistus asettaa raamit toiminnalle. Lisäksi tilaaja voi vaatia käyttämään tiettyjä materiaaleja tai menetelmiä, jotka on voitava toteuttaa käytettävissä olevassa rajallisessa tilassa. Riskialttiiden vaiheiden tunnistaminen kaikkien vaikuttavien tahojen toiminnassa on ensimmäinen ja välttämätön askel veden turvallisuuden ja riittävän hygienian varmistamisessa. Kokonaisvaltainen riskienhallintajärjestelmä edellyttää riskinarvioinnin lisäksi sopivien menettelytapojen (esim. check list) käyttöönottoa jakeluketjun kriittisille pisteille ja toimintasuunnitelmaa, jossa kuvataan tarvittavat toimenpiteet normaali- ja poikkeustilanteissa. Alan kirjallisuudesta, ohjeistuksesta ja vesijärjestelmien teknisestä tasosta sekä kotimaisen yrityskentän näkemyksistä tehdään selvitys, jonka tulokset tuovat kilpailuetua Lounaisrannikon meriteollisuudelle.