Turkoosi sessio: 13.15-13.55


Ohjausosaamisen kehittyminen gerontologisessa hoitotyössä

Arvinen Kaija, TtM, tuntiopettaja; Elo Anu, TtM, lehtori; Yli-Kovanen Arja, TtM, lehtori

Vuonna 2013 voimaan tullessa hoitotyön opetussuunnitelmassa on opintojaksot gerontologisesta hoitotyöstä ja ohjaamisesta hoitotyössä. Aikuiskoulutuksessa olevilla hoitotyön opiskelijoilla on valmiuksia kohdata ja hoitaa ikääntyneitä mutta syvempi osaaminen gerontologisesta hoitotyöstä on vähäisempää. Ohjausosaamista heillä on, mutta systemaattinen teoreettiseen tietoon perustuva ja suunnitelmallinen ohjaustoiminta on vielä puutteellista.

Gerontologisen hoitotyön ja ohjaaminen hoitotyössä opintojaksojen osaamistulosten saavuttamiseksi opiskelijat suunnittelevat, toteuttavat ja arvioivat projektina tehtäviä ohjaustilanteita. Ohjaaminen hoitotyössä opintojakson osaamistuloksista korostuvat erityisesti ohjaamisen käsitteiden ja tietoperustan johdonmukainen ja kriittinen käyttö sekä vastuullinen toiminta projektissa. Gerontologisen hoitotyön opintojakson osalta painottuvat ikääntyneiden keskeisten terveysongelmien ehkäisy ja hoito sekä itsehoitovalmiuksien ylläpitäminen. Sisältöalueina ovat mm. iäkkäiden toimintakyvyn tukeminen, päihteiden käytön ehkäisy, omaishoitajan ohjaus ja iäkkäiden kaatumisen ehkäisy.

Ensimmäisestä opintojakson toteutuksesta saadun palautteen perusteella on tarkoitus kehittää toteutusta niin, että se on käytössä sekä monimuoto- että päiväopetuksessa.  Lisäksi on tarkoitus laajentaa toimintaa siten, että opiskelijat suunnittelevat, toteuttavat ja arvioivat ikäihmisille, heidän omaisilleen ja hoitohenkilökunnalle suunnattuja ohjaustilanteita yhteistyössä erilaisten ikäihmisten hoito- ja palveluyksiköiden sekä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Toteutuneista ohjaustilanteista on mahdollisuus kirjoittaa julkaisuja, saada opinnäytetyöaiheita ja kehittämisehdotuksia.  Näin on myös mahdollisuus kehittää pysyvämpää yhteistyötä mainittujen tahojen kanssa.


Vuorovaikutteinen innovointi – korkeakoulut teknologiatiedon tulkkeina

Laine Kari, TkT, yliopettaja; Leino Mirka, FM, tutkija, opettaja; Katajisto Kati, DI, SeAMK tutkimus- ja kehittämispäällikkö

Tässä esityksessä kuvataan teknologian siirtoa kolmen korkeakoulun ja kuudentoista yrityksen välillä. Teknologian siirtoa myös evaluoidaan ja mallinnetaan. Tutkimusta on tehty vuosina 2011–2014. Kolme korkeakoulua yhteistyössä haki ja tulkitsi uusinta teknologiatietoa ja siirsi sitä yrityksiin. Korkeakoulut osallistuivat projektiin omilla ydinosaamisalueillaan ja muodostivat keskenään monialaisia tiimejä, joissa oli edustajia jokaisesta osallistuvasta korkeakoulusta. Teknologiatiedon tarpeet haettiin osallistuvista yrityksistä, joten ne pystyivät hyödyntämään tietoa välittömästi.

Teknologiatietoa tulkattiin ja analysoitiin kielellisesti, mutta myös teknologisesti siten, että tiedosta pystyttiin muotoilemaan vastauksia yritysten kysymyksiin ja ongelmiin. Teknologiatiedon alueet olivat automaatio, bioenergia ja elintarviketeollisuuden prosessit. Teknologiatiedon haku suoritettiin kaksivaiheisena. Ensin toteutettiin laajempi vaihe, jonka kohteet olivat uusissa innovaatioissa, teknologian muutoksissa ja standardoinnissa. Toinen vaihe oli tarkennettu ja siinä haettiin syvempää tietoa yritysten antaman palautteen ja lisätiedontarpeiden perusteella. Molemmissa vaiheissa tiedonhaun prosessi muodostui useista toisiinsa kiinteästi liittyvistä vaiheista.

Yritysten aidot tarpeet ja jatkuva vuoropuhelu ja prosessin tarkentaminen olivat onnistumisen edellytyksinä. Monialaiset tiimit käyttivät tiedon haussa apuna myös omia kansallisia ja kansainvälisiä verkostojaan. Tiedon haku perustui tarvekartoituksen jälkeen luotuun yrityskohtaiseen suunnitelmaan, jota päivitettiin koko prosessin ajan. Tutkimuksen tuloksena syntyi mallinnettu kansainvälisen teknologian siirron prosessi.


Työkalut esteettömyyskartoittamisen tueksi

Törne Mari, TtM, lehtori; Tupala Riikka, ft (AMK); projektipäällikkö

Satakunnan ammattikorkeakoulu on tehnyt esteettömyyden saralla pitkäjänteistä ja päämäärätietoista tutkimus- ja kehittämistyötä yhteistyössä valtakunnallisten ja kansainvälisten järjestöjen, yhdistysten, yritysten ja korkeakoulujen kanssa.

Yhteistyön tuloksena on syntynyt Esteettömyyskartoittajan peruskurssi. SAMK on toiminut esteettömyysosaamisen kouluttamisen edelläkävijänä Satakunnan alueella. Koulutus on suunnattu mm. sosiaali-, terveys- ja rakennusalan ammattilaisille, palveluntuottajille sekä kaikille esteettömyyden kartoittamisesta kiinnostuneille. Erityisesti huomiota kiinnitetään fyysisiin olosuhteisiin ja sosiaaliseen ympäristöön. Koulutus antaa valmiudet suorittaa rakennetun ympäristön esteettömyyskartoitus valtakunnallisella fyysisen ympäristön esteettömyyttä mittaavalla ESKEH-kartoitusmenetelmällä. Koulutuksessa perehdytään lisäksi ESKEH-menetelmän tueksi yhteistyössä kehitettyjä ja erilaisiin ympäristöihin soveltuvia esteettömyyskartoittamisen menetelmiä, joista esimerkkinä SAMKin, Autismi- ja Aspergerliitto ry:n sekä heidän verkostojensa kanssa yhteistyössä kehittämä aistiesteettömyyden kriteeristö.

Kartoituksen tekemisen ja raportoinnin tukena käytetään SAMKissa kehitettyä sähköistä kartoitus- ja raportointiohjelmaa OIVA-työkalua. Koulutuksen aikana osallistujat tutustuvat julkisen ympäristön esteettömyyttä koskeviin ohjeistuksiin, oppivat tiedostamaan, mistä esteet muodostuvat, oppivat havainnoimaan ja kartoittamaan ympäristöä objektiivisesti eri käyttäjäryhmät huomioiden kokeilemalla toimimista oikeissa ympäristöissä sekä SAMKin, Porin vammaisneuvoston ja WinNovan kehittämällä esteettömyysradalla sekä oppivat antamaan suosituksia esteettömyyden parantamiseksi. Tulevaisuudessa esteettömyyskartoittaja-kurssi on mahdollista suorittaa myös verkkokurssina. Tätä varten verkkoon pyritään luomaan simulaatioympäristöjä, joiden kautta opiskelijat pystyvät tutustumaan esteettömyyteen käytännön kautta.

 


Verkossa yhdessä – voiko oppiminen verkossa olla kollektiivista?

Kuninkaisten AILI-tiimi

Onko verkossa opiskeleva yksin vai voiko hän saada opettajalta ja muilta opiskelijoilta tukea oppimiselleen? SAMKin opetussuunnitelmassa on määritelty kaikkien koulutusohjelmien yhteiset kompetenssit, jotka luovat pohjan ammatillisen asiantuntijuuden kehittymiselle. Työyhteisöosaaminen on tärkeä osa tätä kompetenssia. Miten tämä tavoite voidaan toteuttaa verkko-opetuksessa, kun opetuksen tulisi lisätä opiskelijan taitoja toimia työelämän viestintä- ja vuorovaikutustilanteissa ja lisätä valmiuksia työn johtamiseen?

Opetuksen kehittämistyö SAMKissa Huittisissa on jo vuosia sitten lähtenyt liikkeelle siitä, että verkko-oppimisympäristön tulee toimia luokkahuoneena ja sen tulee kehittää opiskelijan yhteisöllisiä taitoja. Verkko-opintojakso ei voi olla vain dokumenttien jakamista, vaan sen tulee kehittää työyhteisöosaamista ja yhteisöllisyyttä. Verkko-oppimisympäristö ja siinä käytettävät tekniset välineet edesauttavat toimintaa, mutta ne eivät korvaa ihmistä. Tästä syystä opettajien lisäksi verkossa opiskeluun tarvitaan kirjaston ja muiden opiskelijapalveluiden saumatonta yhteistyötä.

Toisin kuin luullaan, verkossa opiskelu ei etäännytä opiskelijoita toisistaan, vaan interaktiivinen yhteydenpito opintojakson aikana voi olla jopa tiiviimpää kuin se muutoin olisi. Tämä opiskelutapa ei rajoita verkostoitumista maantieteellisesti, kun yhteyttä muihin opiskelijoihin voi pitää myös maan rajojen ulkopuolelta. Oppiminen verkossa kietoutuu tehtävien ympärille. Niin kirjalliset raportit kuin suulliset esityksetkin on mahdollista toteuttaa verkossa ryhmätyöskennellen hyödyntäen. Ryhmien interaktiivisuus keskustellen tehtävän edetessä lähentävät opiskelijoita toisiinsa ja samalla opiskelijat voivat jakaa omaa osaamistaan toisilleen. Joskus tehtävissä riittää ryhmän jäsenten väliseen yhteydenpitoon pelkkä Moodlen keskustelualue tai chat, mutta yhteydenpitoon voidaan käyttää myös muita interaktiivisia välineitä.

Kalliolevo Kaija, merkon., toimistosihteeri; Saarikko Simo, OTK, FM, tuntiopettaja; Lehtonen Mikko, KTM, tuntiopettaja; Lehtinen Hannele, KTM, lehtorin sijainen; Varpelaide Heidi, KTM, lehtori; Moisio Hanna, HTM, lehtori; Lehtonen Suvi, KTM, lehtori; Kuohukoski Minna, OTM, lehtori; Kuisma Pekka, FM, lehtori; Korhonen Satu, KTM, lehtori; Anttila Seppo, OTL, lehtori


Ovivirtaukset sairaaloiden eristystiloissa

Kalliomäki Petri, FM, tutkija; Koskela Hannu, DI, laboratoriopäällikkö; Saarinen Pekka, FT, tutkija, Työterveyslaitos (TTL); Sandberg Esa, TkL yliopettaja, SAMK

Sairaaloiden eristystiloja käytetään ilmavälitteisiä tai herkästi tarttuvia tartuntatauteja (tuberkuloosi, tuhkarokko, vesirokko jne.) kantavien potilaiden eristämiseksi, jotta estetään muita potilaita ja sairaalan henkilökuntaa saamasta taudin tartuntaa. Samoin eristetään mm. potilaita, joille minkä tahansa taudin tartunnan saaminen voi olla kohtalokasta. Edellisessä tapauksessa eritystilat pidetään ilmanvaihtojärjestelmällä alipaineisina ja jälkimmäisessä ylipaineisina.

Eristystilat koostuvat varsinaisesta potilashuoneesta ja etuhuoneesta (sulkutilasta). Työterveyslaitoksen ja Singaporen yliopistollisen sairaalan johtamassa hankkeessa tutkittiin näiden tilojen välisen oven ovityypin vaikutusta ilmavirtauksiin ja virtauksien mukana epäpuhtauksien kulkeutumista tilasta toiseen. Tutkimuksen fokuksena oli selvittää lähinnä ovityypin ja hoitajan kulun vaikutuksia virtauksiin. Hanke toteutettiin vuosina 2010–2014. SAMKin osuus hankkeessa oli lähinnä tilojen suunnitteluun ja koejärjestelyihin liittyvät tehtävät.

Tutkimusmenetelminä olivat täysmittakaavassa suoritetut mittaukset ja visualisoinnit hanketta varten TTL:n laboratorioon rakennetussa koetilassa Turussa sekä pienoismallimittaukset yhteistyökumppanin Singaporen yliopiston laboratoriossa. Lisäksi tehtiin virtauslaskentamallinnuksia useisiin mittaus- ja visualisointitapauksiin.

Tutkimustuloksena saatiin selkeitä lukuarvoja ilmavirtauksille. Liukuovea käytettäessä ilmavirtaukset olivat pienempiä kuin tavanomaista saranaovea käytettäessä ja hoitajien kululla oli merkittävä vaikutus ilmavirtauksiin.

Tutkimustulosten selvittyä aloitettiin vuonna 2015 jatkohanke, jonka tavoitteena on tutkia erilaisten ilmanjakomenetelmien vaikutusta epäpuhtauksien kulkuun varsinaisessa eristystilan potilashuoneessa.